perjantai 29. marraskuuta 2013

Mitä ihania aarteita.

Mitäpä teimme eilen. Kävimme tekemässä pitkästä aikaa ekskursion vanhan tavaran aarreaittaan, tällä kertaa meille tuntemattomaan yksilöön. Ja, tuottihan se tulosta. Pikkulusikoita. Paljon pikkulusikoita. Ihanan paljon pikkulusikoita.

30 pikkulusikkaa oli päivän saldo. Nyt niitä on jo joku 60 ja risat. Lautasliinarenkaat here we come. Löytyi joukkoon pari ihan oikeaa pikkulusikkaa. Tarttui pari tarjotintakin. Ja Hackmann & Sorsakosken haarukoita. Aarteita. <3

Olen kertakaikkisesn ylpeä aivopesutaidoistani. Bussikuskini ehdottelee jo tavaroita ja ideoita häihin. Ja se piti joskus muinoin itseään vähän kehnona tämän tyyppisissä asioissa. Paskan marjat. Taitava se on ja yhtä pöljä kuin minä. Onneksi sillä on silmät auki yhtä isosti kuin mullakin. Sisustaa, höösää ja laittaa. Ah, mikä mies. Ihana mies.\o/ (Ylistyksiä kädet ojossa joka suuntaan)

Kuva: Bussikuskin Morsian

Sitten toinen asia. Näkyvyys. Olematon. Valitettavan usein. Valitettavan monella. Iltaisin on pimeää ja heijastin olisi poikaa. Itsellä on monia vaatteita, johon on melko haastavaa niitä ripustaa. Yksi paikka johon saa tylikkän ja helposti auton valoihin osuvan heijastimen, on kengännauhat. Itsellä Marimekon unikko killuu nauhoissa.

Kuva: Bussikuskin morsian

Heijastin ja aamun ensimmäistä vuoroa ajava bussikuski. Kuski kiittää!

Mikä ihana keli oli ulkoilla koiran kanssa tiistai aamuna.

Pikkupakkasille päästiin jo alkuviikosta, nyt nautimme pakkasettomasta vesikelistä.

Joulu tulee ja pakettivuori kasvaa järkyttävästi. 
Joskus mietin, missä kohtaa tulee se matalalento, kun ei tunne itseään enään pöljä-rakastuneeksi ja loppuuko se? Ehkä se ei lopu kaikilla? <3

torstai 28. marraskuuta 2013

Kosinta. Lupa siihen.

Moni varmasti ajatteli alkaessaan lukea blogiani, että kosittu on jo.

Ei ole kosittu,  ei . Puhuimme pitkät tovit jo aikapäivää sitten siitä, että menemme naimisiin, jossain vaiheessa. Tänä syksynä keskustelimme kiivaasti asiasta ja yhtenä iltana se tuli lähes samaan aikaan molempien suusta, mennäänkö naimisiin 2016, Helmikuussa, helmikuun lopussa?

Niin se oli päätetty menemme naimisiin Helmikuussa 2016.

burlap bows and pine cones are a rustic and lasting choice for wedding bouquets - thereddirtbride.com - see more of this wedding here
Kuva: Pinterest

Olen myös jo kauan sitten ilmoittanut, että kosintaa on turha esittää, jos ei isältäni ole pyydetty kättäni. Tylsyydeksi voin todeta, että en ole odottanut kosintaa kuin kuuta nouseva, vaan pidemminkin ajatellut niin kuin suurimastakin osasta asioista, tapahtuu sitten kun sen pitää tapahtua. Siihen uskon myös tässä. Asioilla on paikkansa ja aikansa.

Eilen olimme isäni nuorimmaisen syntymäpäiviä järjestämässä hieman erikoisemmassa paikassa. Ja ilta sujui mukavasti. Jossain vaiheessa isäni tuli hymyillen toteamaan: "Vai naimisiin menette?!", ajattelin hetken, että isäni on myös lukaissut blogiani tai jotain sinne päin.

Myöhemmin illalla välähti. Kysyin bussikuskiltani: "Sä kysyit iskältä?" Sain siihen hymyilevän vastauksen: "Miesten juttuja ja ei mitään erikoista!", sitten tuli sopivan hiljaista muminaa ja sellaista jupinaa. Olisitte kuullut riemuni. Hän on kysynyt. Hän on kysynyt sen ison kysymyksen! <3

Nyt odotan innolla kosintaani. Ärsyttävä tuo mies. Sillä on muutenkin paljon kaikenlaisia ihmeellisiä ja hymäileviä salajuttuja, joulukin kun on tulossa.. Loppu vuoden lauseeksi voisikin risti: "Haluaisitko tietää? Minäpä en kerro!" ;)

Proposal.
Kuva: Pinterest

Rakkaus on ihana, kaunis asia.

Tiedättekö sen tunteen kun toista voisi katsoa tunteja, koska tuntee niin suurta onnea toisen kanssa. Ja kuinka toinen osaa joissain asioissa olla kuin oma mieli.

P.S. Kyllä mä silti vihaan niitä kahvinporoja aamuisin keittimen vieressä

Ja olen tässä ajatellut, että haluankin ehkä sellasen maalattuja käpyjä morsiuskimpun.

Rustic wedding bouquet winter fall country pine cone weddings. $120.00, via Etsy.
Kuva: Pinterest


lauantai 23. marraskuuta 2013

Morsiammen ja Matkustajien parhaat möläytykset.

Tiedätkö sen tyypin, joka on astetta parempi jutuissaan. Ajattelee ennen kuin puhuu. Joskus sattanut itsellekin käydä niin.

Kerran olin illan vietossa, jossa oli yli satapäinen ihmislauma. Tehtävänäni oli antaa eräässä urheilulajissa menestyneelle henkilölle eräänlainen muistamispalkinto. Tulihan se annettuakin, mutta..
Olin kenties ehtinyt nauttimaan lasin tai kaksi jo viiniä ja tuli palkitsemisen aika. Jolloin aloin pitämään puhetta. Puhe soljui hyvin ja ihmiset hymyilivät.

Kunnes. Tuli se kohta jossa piti sanoa: "Olemme kaikki yhtä suurta perhettä!", lause muokkautui hieman uusiksi. "Olemme kaikki yhtä suurta persettä."

So much like our little man till recently. :-(

Olisitte nähneet sen ihmislauman, joka repesi nauramaan. En ole ikinä ollut tilanteessa, jossa pidetään puhetta ja nauretaan yhtä paljon. Joka ikinen kerta kun tuli sana, joka muistutti persettä, repesi yleisöni. Puoli tuntia tätä nauru-hoitoa taisi jatkua, niin hauskaa meillä oli. Ikinä en ole yhtä paljon kehuja omasta puheestani saanut. En ole koskaan ollut varmasti yhtä punainen.

Laughing until your stomach hurts. love when people laugh so hard they throw their head back!

 Bussikuskin mukaan parhaita:

 Täyteen bussiin tulee rouva, joka kovaan ääneen kysyy: "Miksi tämä bussi, on niin täynnä?"
Bussikuski vastaa kun ei muutakaan keksi: "No, siksi että täällä on ihmisiä!?!?!"
Rouva: "Ei tarvitse olla näsäviisas!"

Kysymyksenä: Mitä tuohon nyt muutakaan voi vastata? :D

 Lisäksi tietyn ikäisillä rouvilla, jotka tulevat bussiin on tapana kertalippua ostaessa kuulemma kovaan ääneen ilmoittaa: "Minä annan vain rahasta!" Bussikuski miettii: "Vai niin, sinä annat sitten rahasta."

 Joskus bussikuski oli myös kohdannut rouvan joka tuli bussiin ja kysyi: "Meneekö tämä Hämeentietä pitkin?"
Kuskini hölmistyneenä: "Olemme Hämeentiellä?!"
Rouva: "Niin, niin, mutta meneekö tämä Hämeentietä pitkin rautatientorille?!"
Kuskini: "Ööö..ei mene."
Rouva: "No, miksei?"
Kuskini: "No, kun Hämeentie loppuu Hakaniemeen, jossa päätepysäkkikin on tällä bussilla."
Rouva: "Ei tarvitse saivarrella."

Toisaalta kaksiuloitteinen ajattelu on melko hauskaa.. Sen myötä myös elämän tylsiinkin asioihin voi tulla hieman pilkettä ja aurinkoa. :D

Häissämme toivon hauskoja ja koskettavia puheita, en tylsiä ja pitkiä puheita, jotka matelevat ja kiittelevät elämää vain pintaraapaisun taholla. Jotain hauskaa, hulvatonta ja asteen verran pähkähullua, muttei ainakaan konservatiivista.

Muut morsiammet! Kuka teidän häissänne puhuu? Onko joku puhuja jota erityisesti odotatte? :)


vintage microphone

Kuvat: Pinterest

torstai 21. marraskuuta 2013

Vieraiden tervehdys hääparille hieman eri tavalla.


Love these beautiful light filled trees. Just the way Christmas should be.All this picture needs is George Bailey running and saying, "Merry Christmas!"


Vaikka häihimme on yli kaksi vuotta, tiedämme jo millaisen tervehdyksen haluamme vierailtamme.

Olemme molemmat totaalisen hulluja -jouluihmisiä.

Oletteko kuulleet taikataikinasta. Ainakin täältä löytyy ihan pätevä ohje. Taikataikinahan on helposti työstettävää ja siitä saa esim. piparkakkumuottien avulla juuri sellaisia säännöllisiä muotoja kuin haluaa.

White Porcelain Christmas Wishes Heart £4.50.
Kuva: Pinterest

Olemmekin päättäneet, että teemme läjän sydämiä joissa on ripustusteikä, johon laitetaan juuttinaru/silkkilankaa. Sydämet on maalattau tod.näk. häiden väreissä valmiiksi akryyliväreillä. Sitten juhlapaikalle laitetaan sopivanlaiset kynät, joilla kirjoitella näihin, sekä jonkin lainen "ripustusseinä".

Glitzy Gold & Pink #daweddings
Kuva: Pinterest. Juuri tämänkaltaista värimaailmaa haetaan.

Seuraavana jouluna meillä on läjä kauniita joulukoristeita kuuseen ja vieraiden tervehdys saa elää ihan oikeasti kanssamme ja jossakin muualla kuin vaatehuoneen perukoilla. <3

Lisäksi mielessäni on kehittynyt juhlapaikan yläilmoista, jossa on mahdollisuus ripustaa asioita roikkumaan, laitamme todennäköisesti ainakain ns. valomeren risteilemään päiden yllä jouluvalojen avulla. Sitten haluaisin keinuhevoseni roikkumaan kattojen ylle, ainakaan sellaista en ole missään nähnyt.

Juicy Couture White rocking Horse #charm
Kuva:Pinterest
P.S. Jos törmäätte pääkaupunkiseudulla keinuhevosiin esim.joulukoristeen tai sisustustuotteen muodossa, vinkatkaa! :)

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Onko ero perustelu kaverin hylkäämiseen? Ei! Eikö se ole tekosyy.

Häihimme saa kutsun ystävämme, perheemme ja muutama muukin. Meillä kutsuttavat päätetään sen perusteella, ketä me haluamme juhliimme. Emme kutsu niitä, joita emme halua. Emme myös kutsu ihmisiä sen perusteella onko hän väleissä jonkun toisen kanssa. Nehän ovat meidän häämme.

On surkuhupaisaa katsoa pariskuntia, joiden ystäväpiiri tekee kahtia jaon eron sattuessa ja edes samoihin juhliin ei välttämättä mahduta sujuvasti, koska mielessä on enemmän minä, kuin juhlittavat henkilöt. Ja toisaalta se joku, joka oli aiemmin "oma", on oikeastaan oma peli, ei haluta katsoa omaa valintaa silmiin, kohdata, myöntää ja nyökätä, noin minä valitsin ja ei mennyt niinkuin olin ajatellut alunperin.

Omat vanhempani ovat eronneet. He ovat mahtuneet yhteisiin juhliin. He ovat jättäneet meidät lapset (meitä on kuitenkin neljä, neljä!) kaiken sen keskinäisen riidan ulkopuolelle. Meidän tuttavapiirimme ei ole riippunut siitä olemmeko äidin vai isän kanssa, he ovat mahtuneet kaikkien niiden ihmisten elämään, johon aiemminkin. Kiitos äiti ja isi. Onni on saada olla tuollaisten vanhempien lapsi. <3

Bussikuskini on elänyt jo yhden aivoliiton aiemmin. Erehtynyt ja oppinut ja saanut onnelisiakin asioita sen myötä, kuten hän itse sanoi. Sitten miten joutunut hylkäämään joitain asioita elämässään, pettymään, koska ihmiset ovat valinneet, että kykenevät olemaan ja toimimaan vain toisen osapuolen kanssa. Toki sen myötä on tullut avartavia tilaisuuksia elämän tuulien kanssa. On löytynyt uusia ihmisiä ja uusia yhteyksiä. Osa niistä ihmisistä, jotka valitsivat puolensa ensin toisin, ovat myöhemmin pyörtäneet päänsä ja toiset olleet vielä hanakammin ylimielisiä. Olen saanut myös sopivasti osani tuosta kaikesta, sillä tunnen myös niitä ihmisiä.

Löydät minut nyt myös facebookista: BussikuskinMorsian

Ennen kaikkea, rakkaudelle ovat antaneet tilaa kaikki ne, jotka ovat katsoneet myös kolikon kääntöpuolelle. Olisiko enemmän oikein, että ihminen eläisi onnettomasti jatkuvan tyytymättömyyden kehdossa? En usko. Siksi meillä on niin paljon onnettomia ihmiä yhteiskunnassamme. Meihin kohdistuu paljon odotuksia millainen pitäisi olla ja toisaalta on vaikea olla rohkea, elää itselle, hymyillä omille valinnoille. Elää itselle ei tarkoita itsekkyyttä, vaan saattaa jopa helpottaa altruismin toteutumista.

Suunnilleen tälläisellä menopelillä siippani on ajanut joskus
Tämähän on pienoismalli kotonamme.

 Mielestäni jokainen on ikään kuin lautanen, joka sisältää muilta saamiamme asioita ja itse siihen valitsemiamme asioita. Sitä mitä lautanen sisältää, tarjoilemme muille. Jos lautasesi on täynnä ihania hyviä asioita, joihin olet tyytyväinen voit tarjota niitä muillekin. Jos elät "turvallista", mutta jokseenkin epätyydyttävää elämää, jonka vuoksi vietät aikasi esim. töissä mielummin, jottet joudu viettämään kotona niin paljon aikaa, sitä tarjoilet myös muille.

Yksi keinuhevonen lisää, viikon megalöytö!


Ja kerran valehdeltu = kasvava lumipallo ilmiö.

Jos et esimerkiksi pidä riisipuurosta ja kuitenkin sanot puolisollesi, joka sitä on tehnyt: "Ompa hyvää! Mutta en syö enempää, koska söin töissä kovin paljon." Seuraavana päivänä puoliso törmää kaupassa työkaveriisi, jonka kanssa juttelee niitä näitä, jossain kohtaa hän toteaa, että "Eilen oli niin kiire päivä, emme edes syömään ehtineet!". Kotona puolisosi joutuu kenties keksimään yhä paremman valheen edellisen päälle, koska ei ollut oma itsensä, mitä riisipuuroon tulee.

Okei, eksyin kenties vähän alkuperäisestä aiheesta, mutta viime kädessä valinnat tulee tehdä niin että niihin on itse tyytyväinen, ei jonkun muun takia, myös vieraita kutsuttaessa. Jos et päiväksi voi unohtaa omia barrikaadejasi ja nöyrtyä, alkaa hymyilemään, juhlia häitä johon sinut on kutsuttu, mene itseesi. Sillä meidän vieraillamme on lupa vain:
"Juhlia ihanaan juhlapäivään, hymyissä suin!"


tiistai 19. marraskuuta 2013

Ihan oikean bussikuskin kanssa.

Kun haluaisi tehdä kaikkea. Ihan kaikkea.

Onko meitä muita? Minä haluaisin olla lääkäri, sähkömies, puuseppä, timpuri, ompelija, peltiseppä, toimittaja ja muutama muukin. Tahdon sisustaa, rempata, olla kotona, laittaa ruokaa, pirtää hupsuja joulukortteja lasten kanssa, siivota, ottaa valokuvia, ommella pieniä suloisia nalleja, nähdä ystäviä, askarrella tee-se-itse-juttuja, rakentaa puutarhaa, käydä palokunnalla, tehdä halpis löytöjä maailmalta ja sitä rataa.

Suurin ongelmani ei suinkaan ole se, että mitä tekisin, minne menisin tai voisinko. Suurin ongelmani on tahtoisin tehdä kaikkea, koko ajan, joka hetki ja silloinkin kun en pysty.

Tällä hetkellä haluan myös ennen kaikkea naimisiin Helmikuussa 2016. Joskus tuntuu, että tahdon liikaa. Tekeminen, oleminen on vaan yksinkertaisesti niin ihanaa.

Mainitsin aikaisemmassa postauksessa, että haluan
timanttien sijaan muita kiviä ja että niitä on pihallamme, mökillä.
Samalla ajatukseni suuntautuu aamun bussiin. Kuljettaja vaikutti väsyneeltä, tympeältä ja elottomalta. Niin oli myös suurin osa kanssamatkustajista. Ilmeettömiä, väsyneitä, uupuneen näköisiä ihmisiä. Toivottavasti se on vain perushabitus, joka ei kerro totuutta niistä ihmisistä. Hymyilin muutamaan otteeseen ja mietin olevani kummallinen, en sopinut siihen aamun yleisilmeeseen.

Onko elämäsi kivaa? Minun ainakin on. Jos sinun ei ole, mitä sille voisi tehdä? 

Aion hymyillä huomen aamulla ainakin kaksi kertaa enemmän ja valittaa epäkohdista kaksi kertaa vähemmän. Sillä ennen kaikkea olen menossa naimisiin ja ihan oikean bussikuskin kanssa. 

Ei sitä joka tyttö mene naimisiin, ei ainakaan oikean bussikuskin kanssa! <3

En kuitenkaan malttanut olla kaivelematta niitä puutarhan kiviä.
Värit eivät anna oikeutta, tumma- savukvartsi, ruuskvartsi etureunassa,
taaempana kahta eri sävyistä kvartsia. Josko niitä olisi sitten sormuksessa. ;)
P.S. Aamun bussikuski, jarruta hieman tasaisemmin, vanhemmatkin rouvat tykkää enemmän.




maanantai 18. marraskuuta 2013

Lihava, timmi tai jotain ihan muuta? Ja aarteita!

Kukapa ei haluaisi olla hääpäivänään hyvässä kunnossa? Säteillä, hymyillä ja näyttää kaikin puolin täydelliseltä.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Häistä olimme puhuneet jo pidemmän aikaa bussikuskini kanssa. Olimme sopineet, että molempien täytyy hieman hoikistua, ennen kuin häistä ruvetaan tarkemmin sopimaan. Oli kulunut joitakin kuukausia ja jouduimme harmiksemme toteamaan, että tuloksia ei juurikaan ollut tullut. Mikäpä neuvoksi?

Joskus tuntuu kenties tältä.

Tuumasta toimeen. Päätimme, että lyödään häiden ajankohta lukkoon, niin johan alkaa tapahtumaan. Alku on lupaava. Kammoluvut (tai useimmille naisille luku taitaa yleisestikin ottaen olla kammo oli se mikä hyvänsä), jotka kirjattiin tarkkaan ylös, koreilevat nyt jääkaapin ovessa. Riittävän tylyä jääkaapille käveltäessä. Siinä se ikään kuin tuijottaa sinua takaisin ja kysyy, aiotko todella syödä sitä? Toivottavasti sen teho säilyy enemmän kuin hetken ja häät ovat riittävä motivaati noin ylipäätään.

Paljon mielummin sitä olisi jotakin tätä kokoa
(tai tuntisi oman olonsa tällaiseksi)
 vrt. edellinen
Faktahan on se, että jos ihminen liikkuu tarpeeksi, syö sopivasti, lihomista ei tapahdu. Samoin jos kuluttaa enemmän kuin ravintoa saa laihtuu. Koko ikäni syömishäiriöstä kärsineenä (tehdään siitä tarkempi postaus, joskus toiste), voin kertoa, että melko taitava sitä on ihminen valehtelmaan milloin milläkin verukkeella itselleen ruuasta, syömisestä ja vielä taitavampi ihminen on keksimään tekosyitä syömisen hyväksynnälle tai liikkumattomuudelle.

Liian usein kuulee, ei ole aikaa, en jaksa, en pysty, en ehtinyt, milloin syödä, joten otin nopeasti noutoruokaa tai einestä kotiin. Liian usein karkki tai keksi eksyy omaan suuhun ja kun tarjoat muillekin perheessä, olet ikäänkuin saanut rikoskumppanin ja se onkin hyväksyttävää. Kuitenkin MINÄ itse tai SINÄ itse olet viime kädessä vastuussa syömästäsi ruuasta, samoin liikkumisesta. Kannustankin jokaista itseään huijaavaa kirjoittamaan jääkaapin oveen painonsa ja 5 asiaa, milloin syö -vaikka oikeasti ei tarvitsisi. Ja jos tavoitteitaan ei pysty noudattamaan, syy löytyy itsestä ei muista. Tällöin ei ole halunnut riittävästi laihtua.


"Peiliin katsominen on ikävää, kun sieltä kurkistaa minä itse."

Tänä aamuna aamiaiseni keskittyikin kuituihin, sokeroimattomaan mehukeittoon, mandariiniin ja kahviin. Keksipurkki hymyili ärsyttävästi vieressä ja sai minut sulkemaan kannen siitä. 

Vähäkalorinen kuten näkyy

Lisäksi mehukeiton sekaan menee kuituja, pitävät nälkää, huolehtivat vatsasta ja tuovat vatsan täytettä.


Lopuksi keitin itselleni aimo pannullisen hyvää kahvia Löfbegs Lila Cresendoa. Maitokahvina täydellistä. Paahtoaste 5. Ja kaveriksi söin mandariinin.

Mymmelikin kupissa näyttää siltä, että hän hymyilisi minulle
ajatuksella: "Hyvä tyttö, hyvä aamiainen!"

Lopuksi vielä päivän turinat bussikuskista. Se mieshän on aivan kahjo. Mutta meillä on oikea bussipysäkki kyltti, pysäkin nimi on  "LEMMENKUJA", heti kun tulee sopiva tilaisuus jaan kuvan siitä täällä.

Ja kävimme taas bongaamassa aarteita meille pienen omaisuuden verran. Me ilmeisemmin vedämme puoleemme vanhaa tavaraa. <3

Koiraamme kiinnosti enemmän rapun äänet
kuin mamman höpinät tänä aamuna.
Tämän tyyppistä asettelua aioin suosia
häissäkin karkki/jälkiruokapöydässä



















Taas yksi limukori lisää, vuodelta -66.


Vanha puutiinu, josta tulee mökille puusaavi, kamina puita varten.

Vaarini askartelema puusalkku, jota käytti työssään.

Löytökasa rantautuneena mökille.


Mielenkiintoinen löytö oli vanha "töhö".

lauantai 16. marraskuuta 2013

Shoppailtuja aarteita häihin! Halpaa kuin saippua.

Kylläpä rakastan sitten mun bussikuskiani. Yhtä kahjo kuin minäkin.

Teimme melkoisia löytöjä tänään. En kerro mistä, koska joku muukin käy hakemassa aarteet sieltä. Kun olemme saaneet kerättyä kaikki tarvitut, jaan tiedon ostopaikoista täällä. Rahaa kului peräti huimat 20 €. :) Vaikka pyrimme ekoloogisuuteen, täytyy sanoa että pieni tavarahuuma nostatti päätään tänään. Vaikka tarpeeseen tulevatkin. :D

Ensinnäkin meidän servettirenkaat tulevat olemaan taivutellut pikkulusikat, jollaisia olen bongannut ainakin täällä. No tämän päivän saalis oli reilut 30 pikkulusikkaa.

Muutama pikkulusikka ja pari leikkelehaarukkaakin löytyi.

Osassa oli oikein kauniit kuvioinnit.
Suurin osa oli kuitenkin Hackman & Sorsakosken "teräväpäisiä lusikoita.

Isäntä vannotti minua kuitenkin säästämään ainakin alkuun Sorsakosken suomalaisia pikkulusikoita tietyn määrän mökillemme, johon muutenkin on kerätty vanhoja aterimia ajan hengen mukaisesti. Ostosreissumme jälkeen menimmekin fiilistelemään mökille auringon paisteesta, raikkaasta syyssäästä sekä kuumasta glögistä, jota tuli hörpittyä kompostin tyhjennyksen lomassa. 

Mökin ulkokatoksen kyltti, joka roikkuu
aidon vanhan taotun naulan varassa.

Pihakatoksen liuskekivilehmä, joka on liitutauluksi sopiva.
Löytö Stockmannin poistokorista.

Oikeasti vanha öljylamppu, joka tuunattu nykypäivään.

Viime kesän löytö Somerniemen torilta bussikuskilleni.

Puutarhan laguuni, odottelee kesän tuloa.
Alkukesästä väriä jos jonkin laista.

Pihan kivikko-mehikasviasetelma.
Joku saattaa bongata ihan oikeita jalokiviä. :)

Eikä onnemme ollut myötä vain pikkulusikoiden suhteen. Löysimme muutaman muunkin pikkulöydön. Ja edelleen kokonaishinta pysyy siellä kahdessakympissä. Alla olevasta meinaamme tarjota kahvin kanssa konjakkia. Pullo on tilavuudeltaan varmaankin noin 1,2 litraa, tallessa on laskorkki ja alkuperäinen etiketti, jonka joku on päällystänyt joskus kontaktimuovin tapaisella, pisteet sille. :D

Vanha apteekkarin pullo.
Lisäksi esim. karkki/jälkiruokapytään sopivia tarjottimia löytyi seuraavanlaiset. :) Voi mikä tavaroiden ihana mahdottomuus. Se tunne kun jo sielunsasilmin näkee juhlpaikan ja sen sisustuksen. Ai niin, juhlapaikkakin on löytynyt, mutta siitä parempi omansa postaus, kun käydään tutustumassa siihen, niin voi tarjota elämyksiä kuvien kera. <3

Hieman suurempi hopea-tarjotin.



Molemmat tarjottimet.
AI NIIN! Melkein unohdin! Eilen kävin äitini luona koiravahtina. Samalla kun hain viimeisiä joululahjoja kuljin erään helyliikkeen ohitse. Kappas mitä siellä näinkään. Jotain täydellistä. Riipuksen, joka oli täydellisen kokoinen, melko suuri, medaljonki, jossa simpukkakuoresta tehty keskus, massiivinen. KAUNIS. IHANA. Juuri sellainen. <3 Koko on noin 5 cm x 3 cm. Ketju (jota kuvassakin näkyy pätkä) ei ole sopiva häihini, se menköön muiden korujen joukkoon. Aionkin tehdä siihen shamppanjan, ivoryn, vaaleanpunaisen ja maitokahvin hohtoisen ketjun helmistä.


Medaljonki
Ja sitten, bongattiin tälläiset ihanuudet, varmaan tulevat asumaan meidän kahden hääpöytään koristeeksi/käyttöön. Ja sitten ne saavat oman elämän mökin käyttöesineinä, kun vieraita saapuu. :)

Aww.. Mikä löytö!

Samat päältä päin.
Sitten päädyimme isännän kanssa sihhen tulokseen, että mökin pihassa oleva pihatuoli (joka on pitänyt jo hetken kunnostaa) saa kunnostamiseensa vauhtia. Puu osat maalaantuvat valkoisiksi (varmaakin vaihtuvat kokonaan uusiksi). Penkistä tulee myös hääpöytämme penkki. Jotain ranskalaisen rustiikkisen maalaismaiseman tunnelmaa. <3

Pihapenkki.
Ja sitten mitä löysin reissullamme tänään oli... tämä ihana pikkuhevonen. Ei ihan keinuhevonen, mutta melkein.

Jokaisen pikkutytön joulupuun "pakkokoriste"!

Otettiin mehömpsyt konjakkiakin tänään kahvin kanssa.
Olipa päivä. On melko mahtavaa, että oma isäntä on samalla aaltopituudella -yhtä kahjo. Näkee samankaltaista kauneutta yksinkertaisissa asioissa ja arvostaa itsetehtyjä juttuja.(Oli se miettinyt minua kahjoksi ainakin lusikka-lautasliinarenkaiden suhteen. Mutta hymähti tänään kotona, että niistä tuleekin varmasti oikein hieno juttu. Samoin kun molemmat ajattelivat välittömästi konjakin tarjoilua apteekkarinpullosta kun se silmiin osui. 

"Kun mieli on yhtä sielujen tavoin, voi kuulla kuinka ne puhuvat sanomatta sanaakaan."

Mitä tulee tarinaan bussikuskista. Täytyy sanoa, että voi kuljettajan ammattikin olla joskus jännittävä. Isäntä oli nimittäin ajamassa ihmisiä metrotunnelissa, bussilla. Harvempi varmastikaan on ajanut bussia, metrotunnelissa. Ehkäpä bussikuski kuitenkin näkee enemmän kuin yksikään meistä tavistallaajista noin muuten. Niistä vain ei puhuta ääneen. Bussinkuljettahan käy monesti niissä paikoissa, jossa vain toiset uneksivat käymänsä.

Esimerkiksi erään suomalaisen suuryhtiön huvila tarvitsee huvittelijoilleen aina silloin tällöin kuljetusta. Kuskini on pariinkin otteeseen siellä käynyt. Kuljettajan homma on juhlijoiden syödessä käydä melko hulppeassa saunassa, sen jälkeen syödä yksityiskokin tekemää ruokaa (sekä kuunnella ohjeita "kuinka onnistua kotona") ja nautiskella olostaan. Siitä maksetaan vielä palkkaakin. 

"Bussikuski ei ole pelkkä duunari, hän on fiksu duunari, joka saa rahansa siitä, että ajaa paikasta a paikkaan b ja töitä ei tarvitse vapaa-ajalla miettiä."

Melko harva töistään pystyy irtaantumaan täysin vapaa-ajallaan. Bussikuski voi.