maanantai 11. marraskuuta 2013

Kirjoitus bussikuskistani Hesarissa ja kuva siitä.

Kaunis purkki, ihana mekko, siitit kengät, tollasen kimpun mä tahdon... Haluamisen ihana mahdottomuus! Tahdon kaikkea, mieluiten yksi ihan jokaista, ihan varmuudeksi vain. Kuulostaako tutulta?

The book asuu meillä minun luonani, sisältää asiaa ja sen vierestä kaikenlaista häistä


Yksi kyltti kotoa ja kuva minusta ja pikkuveljestäni


En tahdo kaikkea, mutta tahdon kaiken juuri niin kuin tahdon. Häihin on aikaa ja TO DO LISTkin kasvaakin varmasti kilometrin mittaiseksi. Kaikki pitää olla tarkasti mietitty ja harkittu, pidän siitä että langat ovat tarkasti minulla ja varalla on blan B. Työtoverini väläytteli minulle jo BRIDEZILLA titteliä, jota en toki usko saavani, eihän kukaan morsian usko?!?!. Sillä kun asioista huolehtii itse, ei voi asiat kusta hoitamattomuuden vuoksi.



Bussikuskistani...

Hän kertoi minulle lähes heti tavattuamme erään työtarinan. Kuinka eräänä huono ilmaisena päivänä hän oli ajanut ns. normaalia bussia, nykyäänhän kaikki ovat matalia, silloin vielä vain osa oli ajettavista vuoroista. Kuinka päivä oli ollut jo itse kuskillakin pitkä, mutta Itäkeskuksessa oli eräs erittäin huono tuulinen äiti henkilö. Tämä äiti henkilö oli ollut vihainen vuorosta, joka piti ajaa matalalattia vuorona olikin vaihtunut normaaliin. Matalalattiainen oli rikkoutunut. Äidillä oli kaksosvaunut ja käsitaaperokin. Äiti oli suivaantunut kun ei päässyt bussiin. Siinä vaiheessa kuljettajani astuu kuvaan. "Kyllä me vaunut kyytiin saadaan.", kuljettaja totesi. Äiti oli vastahankainen ja epäili sitä. Kun tämä asia oli käyty läpi alkoi äiti epäillä kyydistä pois pääsemistä. Pitkän mainittelevan selittelyn jälkeen rouva suostui matkan tekoon. (Lähtö myöhästyi tämän takia) Sitten kului muutamia päiviä ja alla oleva kirjoitus ilmestyi Helsingin sanomiin. Tuo kyky on juuri se mitä ihailen tulevassa miehessäni, kyky huolehtia ihmisistä ja nähdä heidän tarpeitaan sekä ottaa toisia huomioon. 

Tässä bussikuskin säästämä artikkeli Hesarista..


Mitä sitten todella pitää merkitä listalle? Mielestäni kaikki mitä itse kokee tarpeelliseksi.
Moni listan asioista tulee meillä onneksi olemaan sellasia, jotka otetaan kotoa tai mökiltä mukaan, ei osteta. Elämässämme on pyritty kierrättämään vanhaa, pienellä tuunauksella onnistuu aina. Näin yritän myös toimia häiden kohdalla. Vanhoilla asioilla saa luotua uskomatonta tunnelmaa... Ja moni asia vaikka olisikin uusi on tänä päivänä patinoitu vanhan näköiseksi.

Aidot vahat puulaatikot, mummon lahjoittamat.
Näillä on varmasti paikka häissä.

Kierrätyskeskus löytö ja mummon antama taskukello,
joka toimii usein miten kaulaketjuna nykyään.

Esimerkiksi meillä on läjä päin Ikean patenttikorkillisia pulloja, jotka haluan häihimme vesipulloiksi pöytiin. Lisäksi meillä on hopea tai niitä jäljitteleviä tarjottimia kivasti kaapeissa. Mökillämme (sininen unelma, siirtola puutarha mökki Pakilassa) on myös panostettu vanhaan, menneeseen ja ajattomaan kauneuteen. Joten ei vaadi ihmeitä siirtää se kauneus myös häihin.



Lisäksi mummoni on keräillyt kaikkea kirppareilta ja osa on jäänyt vaariltani (joka säästi vanhat peltipurkitkin, se sitten onkin ihan oma tarina.. ;) Mutta yksi minkä löydön mummoni on tehnyt on ihanat skumppalasit, jotka joskus antoi minulle ja päätin säästää ne omia häitäni varten. Siitä asti ne ovat vitriinissä pölyttyneet, kunnes tapasin sen oikean. Pieni tuunaus helmillä ja kenties kynallä jokin yksinkertainen juttu, tekee niistä täydelliset.

Mummon antamat lasit.
Jaloissa kaunis koristelu.
Yläreuna on puolestaan kauniisti kaareva
Ohessa myös kuvaa haluamastani värimailmasta, suunnilleen tuon kaltaisista värejä olisi hakusessa.

Värejä

Tässä lopuksi voisikin todeta, hanki mies, sisusta koti ja mene vasta sitten naimisiin.. :)

<3:lla
Jenni Bussikuskin Morsian

2 kommenttia:

  1. Ne oli melkoinen aarrelöytö, mummon talon alus kelpo aarreaarkku ja se oli tyytyväinen että oltaisiin viety ne kaatikselle. :)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥