torstai 14. marraskuuta 2013

Sormus. Jotakin haluista.

Sormus.

Siinäpä vasta pulma. Not.

Minulle on alun alkaenkin jo ollut selvillä hyvin tarkasti mitä haluan sormukseltani ja millainen sen tulisi olla. Tiesin valmiiksi, että kultaa en sulata missään tapauksessa, missään muodossa. En ole välittänyt kultakoruista kuin rippiristissä, joka sekin erikoinen ortodoksi-risti. Mummoni antoi sen minulle konfirmaatioon ja se oli hänen perimänsä kaunokainen.

Rippiristini
Hopea korut ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Samoin jalokivet, mutta eivät suinkaan perinteiset timantit. Minulla on ollut lapsuudesta saakka ruusukvartseja, ametisteja ja monia muita kiviaarteita laatikkotolkulla, joita jossain vaiheessa oikein keräsin. Hauskinta tässä on, että niitä jalokiviä on säilötty erääseen kiviasetelmaan mökkimme pihassa. Siellä ne oleleilevat. Pienimmät taaperot luulevat niitä karamelleiksi tai vastaaviksi. Mietin jo, että pitäisiköhän niistä teettää omansalainen kaulakoru tai sormukseen upotettavat kivet. Luulen kuitenkin kivien paikan olevan siellä missä ne nyt ovat ja koruihin ostetaan uudet kivet.

Haluankin sormuksen olevan melko, leveä, reunoilta pyöristetty ja näkyvä sormus kokonsa puolesta. Työssäni en voi käyttää sormuksia tai juurikaan koruja, jonka vuoksi, silloin kun käytän, saavat korut näkyä. Kunnolla. Lisäksi sormus saisi olla kuitenkin jotakin hentoista bling, blingiä sisältävä. Niinpä siihen saisi tulla keskelle pyöreä hiottu savukvartsi, melko harmaa ja ympärille ruusukvartsista kehä. Samaa linjaa ajattelin myös värityksen kanssa toteuttaa kaulakorussa.

Topaasi on erittäin kaunis koru kivi. Mummoni (taas mummoni, hän esiintyy yllättävän monessa yhteydessä) antoi topaasin sisältävän korun 18-vuotis lahjaksi. Hetken jo mietin, että "JOTAIN SINISTÄ" saattaisi hyvinkin olla se koru, mutta tulin siihen lopputulokseen, että koru on liian siro ja mitään sanomaton. Pukuni tulee olemaan yksinkertainen, jonka vuoksi koruni tulee olla näyttävä/massiivinen ja sopia korvakorujeni kanssa yhteen, jotka ovat melko näkyvät. Korvakoruistani löydät kuvan täältä

Kokonaisuudessaan tunnen olevani kärryilläni omista haluista ja haluamattomuuksista. Odotin saavani BRIDEZILLA kuumeen, huuman tai ainakin puolittaisen sekoamisen naimisiin menosta. Kuitenkaan näin ei ole käynyt. Selasin useammankin häälehden ja sivuston, niin Pintrestin kuin googlen löytämät häihin liittyvät asiat. Oikeastaan, näin monia mielenkiintoisia ja kivoja asioita, mutta tiesin kyllä, että oikeastaan mikään ei ollut sitä mitä olin ajatellut. Häiden suunnittelun puhutaan olevan haastavaa ja päättäminen vaikeaa, kuitenkin olen selkeämpi omista haluistani kuin kenties koskaan aiemmin.

Oman sormuksen suunnittelua

Sitten vuorostaan, jotakin bussikuskistani.
Täällä Helsingissä ja sen kehyksessä, busseja tulee ja menee. Harvoin täällä joudut odottamaan 20 minuuttia kauemmin. Jostain syystä myöhästyminen töistä tai jostain muualta on useinmiten jonkun muun kuin oman itsensä aiheuttama syy. Esimerkiksi valitettavan usein kuulee kuinka bussin vuoksi myöhästyin. Hassua kyllä minä olen vain kerran meinannut myöhästyä bussin vuoksi.

Oikeastaan ihminen kyllä usein miten myöhästyy oman ajoituksensa vuoksi. Busseilla nimittäin on seurantalaitteet, niiden tulee ajaa ns. vihreänä kartalla. Eli ei etuajassa, silloin näyt punaisena kartalla. Mikäli olet paljon myöhässä, lähtee seuraava lähtö myöhässä ja jos jäät oikein pahaan ruuhkaan, eikä lähtöä ajeta laisinkaan, olet taas punainen ja sakkoja juoksee yhtiölle (vaikka vika ei olisikaan kuljettajassa). Sitten yhtiölle jätetään vielä katkeraa kiukkuista palautetta, joka laskee laatupisteitä (vaikuttaa kilpailutilanteessa).

Pääsääntöisesti bussit kuitenkin matkaavat suunnilleen ajallaan ja pääsevät perillekin saakka. Ajo on myöskin usein miten rauhallista ja tasaista ja saavuttaa päämääränsä, eli matkustajat perille. Jätätkö silloin positiivista palautetta tasaisesta matkasta tai ajoissa perille suunnaneesta kyydistä, harvempi jättää. Jos tunsit piston, jätä palautetta seuraavalla kerralla www.hsl.fi ja laita palautteeseen linja, bussinnro(näkyy sisällä ja ulkona esim 521), aika jolloin matkustit bussilla ja mihin suuntaan.

Lisäksi vähiten auttaa se suun soittaminen aamulla, jos bussi on myöhässä. Se saattaa pahimassa tapauksessa olla matkustajien itsensä aiheuttama juttu. Kiltti kuljettaja on poiminut parilta pysäkiltä myöhästyneet(oikeasti eivät olisi ehtineet, mutta heitä on odotettu), matkustajat ovat kaivaneet rahaa minuuttitolkulla maksaakseen, vaikka olisivat voineet laittaa rahan valmiiksi jo kotona. Joku bussista jäänyt juoksee punaisia valoja päin ja bussi taas odottaa. Lisäksi on monia muita tekijöitä, joiden vuoksi matka saattaa joskus tyssätä. Matka saattaa muutamassa paikassa keskustassa hidastua sen takia, että joku joskus joukkoliikennettä käyttävä autoilija on pysäköinyt niin ettei bussi esimerkiksi mahdu kääntymään siitä risteyksestä, etenkään talviaikaan. Lisäksi aikaajoin on tietöitä, liikenneonnetomuuksia, röyhkeitä muita autoilijoita, hajonneita ajoneuvoja, inhimillisiä erehdyksiä ja haastavia keliolosuhteita.

Pohdin myös sitä, "KUINKA MONI MEISTÄ SUOSTUISI?" tekemään työtä tauotta? Ilman wc:tä, juotavaa, kuunnellen valittavia asiakkaita ja siitä huolimatta saisimme työmme tehtyä. Ulkona on kova pakkanen ja jalkasi ovat jäässä, koska olet vain istunut, kuljeettaaksesi matkustajat perille. Siitä kaikesta huolimatta he kuljettavat.

Kiitetään siis hyvästä kyydistä, ollaan itse ajoissa ja annetaan asiallisesti negatiivista palautetta.
Bussikuskikin on ihminen ja suurin osa matkan etenemisestä riippuu muista kuin kuskin aiheuttamista asioista.Tulipa purnaus postaus.. :D

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus <3 ja tuo bussijuttu on niin totta
    Ja nyt kun oikein miettii, niin ne kuuluisat pysäkkien "aikataulut" ovat arvioituja ohitusaikoja... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Joskus pitäisi olla tyytyväinen siihen, että verovaroilla on mahdollistettu julkinen liikenne. :)

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥