maanantai 2. joulukuuta 2013

Kiviä kengässä.


Kivet, mikä suuri rakkaus. Pyöreä, harmaa, pienempi, suurempi ja toisenlainen. Kiviä, niihin meillä on bussikuskin kanssa yhteinen rakkaus. Kuinka kivet tosiaan voivatkin ollakkaan kauniita. Näin jossain blogissa vilauksen kivi "paikkakorteista". Tiesin välittömästi. Rakastuin taas kerran kiviin (kyllä, luit oikein, kiviin). Mökillämme on pihassa varmaan enemmän kiviä kuin kasveja. Olen myös muutamaan otteeseen vaihtanut pari kiveä (ihan pari vaan) permpaan, koska vanha ei enään ollutkaan niin täydellinen ja kantanut taas parikymmentä uutta, vaikkei niille ole ollut suoraan paikkojakaan..

Stone love
Kuva: Pinterest

Käymme jossain, sieltä jostain tulee kivi mukaan, aina. Hauskin on ehkä bussikuskin ollessa keikalla, nouti hän eräästä Helsinkiläisestä hienosto hotellista väkeä. Pihalla on kukkaruukuissa koristekiviä. Nyt sellainenkin löytyy puutarhastamme. Ikään kuin pikkupojat kävisivät syömässä irtokarkkilaarista salaa karkkeja. Meillä irtokarkit ovat Kiviä.

Huvittavinta on seistä tienvierestä poimimassa pari kiveä matkaan, kun näyttää sellaiselta tyypiltä, joka etsii kulta-aarretta, jota ei ole olemassakaan. Tai kantaa kiviä taskuissaan ja tyhjennellä niitä ennen pesukoneeseen menoa (yleensä ihmisiltä löytyy taskuista nenäliinoja..). Tai tiedättekö miltä näyttää ihmisten ilmeet kun avaat katumaasturin takaluukun ja alas kopsahtaa pari kiveä (punastuneena nostelet ne takaisin autoon). Eikä koiran kanssa lenkilläkään saa hymyileviä katseita, kun kannat puolen pään kokoista kivenmurikkaa, lähinnä katseet urautuvat pisteliäästi kiveen ja ihmiset katsovat pelokkaan paheksuvasti, ikään kuin olisit menossa kivittämään jnk mummon ikkunaa.

Aina kun olet käynyt jossain, ota mukaasi kivi. Muistoksi. Puutarhamme on rakennettu aarteista, meille tärkeistä paikoista, sieltä jostain lähtöisin olevista kivistä. Kivi säilyy aikaansa ja paranee vain aikaa myöten kuluessaan.

Stone love...
Kuva: Pinterest

Näin tosiaan paikkakorttien sijaan kivistä tehdyn "paikkakortti-idean" netissä surffatessa. Meille tulee sellaiset. Nopea neuvottelu bussikuskin kanssa tuotti vielä lisäpotkua koko hommaan, naisille vaaleat ja miehille tummat, joihin joko vaalealla tai mustalla tussilla kirjoitus nimestä. Loistavaa. Näin vieras saa muiston kotiin vietäväksi, kenties se menee koristamaan kukkaruukkua, ja juhlapaikalle jääneet pääsevät meidän mökin pihaan. Ainakaan ne eivät mene roskiin. Tätä kutsuisin jopa ekoteoksi?

Toki, ostamme varmasti kekkilän koristekiviä, jotka ovat valmiiksi puhtaita ja jostain raahattuja. Ekologisempaa olisi kerätä ne itse luonnosta. Toisaalta taas olemme suuremmakin luokan rikollisia. Kiviä nimittäin ei saa kerätä omaan käyttöönkään ilman maanomistajan lupaa. Ehkä siis olemmekin vain lainkuuliaisia ostaessamme kivet.

Vahva rakkaus, kuin kivi. Tarvitset paljon työvälineitä rikkoaksesti sen. Etkä silti välttämättä onnistu.

Haluaisin hääauton peräänkin kiviä, mutten tiedä kuinka turvallisesti sellaisen saisi sidottua?!? Ainakaan, ettei joudu maksumieheksi häiden jälkeen... Ehkä ajatus vielä kehittyy.

Rock of love, escort card display, stones, white script, natural setting
Kuva: Pinterest

6 kommenttia:

  1. Paikkakortit kivistä on ihana idea!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin minustakin. Joskus sitä saa neroleimauksia! :)

      Poista
  2. Hauska ja omaperäinen idea :) Mutta silti kaunis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vielä kun saa sen toteutuksen asteelle niin hyvä! :D

      Poista
  3. Mulla on parikin kiveä muistona häistä (kivissä lukee mun nimi ja myös hääparin etukirjaimet)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Aika hauska, sitä ajattelin itsekin. Muistoja, jotka jäävät konkreettisesti,

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥