torstai 26. joulukuuta 2013

KoSiTTu! Meidän kosinta.

Jouluaaton aatto meni töissä ollen ja illalla olimme ystäviemme T&J luona rauhoittumassa joulun viettoon. Kello olikin lähemmäs yksi yöllä kun pääsimme kotiin vällyjen väliin. Eli jouluaattona siis.

Aamulla (lue: yöllä) 03.30 isännän piti herätä töihin vielä aattoaamuksi. Olin lupautunut syömään joulupuuroa aamulla yhdessä. Olinhan menossa itse vasta seitsemäksi töihin. Perinteisesti kaikki ovat joulupuurolla mummollamme aattoaamulla, mutta töiden vuoksi mummo oli taikonut puuroa jo edellisenä iltana ja bussikuskini oli noutanut sitä meille kotiin, minun ollessa töissä.

Klo 03.30 olen kuoleman väsynyt ja bussikuskini herättelee minua. "Mietin vain mielessäni: "NOU, en jaksa herätä, täytyy, YLÖS siitä. Arggghh, puuro on hyvää, mutta en jaksa!" Kävelen ruokapöydän ääreen istumaan puolialasti, sillä olen niin väsynyt, etten jaksa pukeutua. Istun pelkät pikkuhousut jalassa siis. Päätän silti vielä käydä vessassa ennen puuroa. Istahdin takaisin pöydän ääreen. Siinä se oli puinen rasia. Riemuitsin mielessäni, ensimmäinen joululahja! JEI!

Isäntä oli käynyt erikseen metsästämässä korurasian, kultaliikkeen rasiat ei ollu kelvannu. :D

Avasin rasian välittömästi ja BANG! Minut oli päästy yllättämään täysin. Rasiassa on sormus. Sormus. Ja sitten ne sanat vielä: Tuletko vaimokseni?! Kyllä, kyllä!!!

Näin jälkikäteen ei ehkä romanttisinta, mutta. Bussikuskini kertoi alkuperäisen suunnitelman. (Minun yllättämiseni ei ehkä tosin olisi silloin onnistunut) Alkuperäiseen suunitelmaan oli kuulunut kävelyä keskustassa, näyteikkunoiden ihailua, kaupungin uinuessa joulun vietossa aattoiltana ja termarista tyyliin glögiä Espan penkeillä. Se olisi ollut ihan kaunista, mutta. Se kuuluisa mutta. Ajatus olisi ollut aivan täydellinen, jos kaupungissa olisi ollut lunta ja pikku pakkanen. Helsingissä helmeili kuitenkin loputon vesisade vaakasuuntaisena, eikä sillä ollut aikomustakaan loppua hetkeen. Bussikuski muutti suunnitelmaa. Hyvä niin. Illalla nimittäin satoin niin, että pikku lenkki koiran kanssa osoittautui läpimärkä-reissuksi.

#KylläpäSitäVoiOllaPöljänNäköinen

#KennethCole

#241213

#Sormus


Nyt sitä ollaan virallisesti kihloissa. Sormuksen isäntä oli käynyt teettämässä Malmin korupajassa. Leveä, hopeinen johon on istutettu yksi savukvartsi. (Totesin samalla, että vihkisormus ei kyllä voi olla kauhean leveä, koska sormessa loppuu pituus kesken) Eli toinen on siis tulevaisuudessa tod.näk. kapea. Olenkin rakastunut punakultaan. Nimittäin joululahjapaketissa isännältä lymyili Kenneth Cole -kello, joka oli punakullan sävyinen. Joten miksei se vihkisormuskin.  Ja ennen kaikkea sormuksen täytyy olla litteä. Vaikka korkeat kivet olisivatkin kuinka kauniita, ovat ne palokuntahommissa, puutarhassa ja ylipäätään remppahommissa maailman epäkäytännöllisimmät.

Niin ja kosinnan kruunasi se että meikä ehti painua takaisin sänkyyn kun isäntä huutelee keittiöstä: "Jenni, miten tän facebookin parisuhde tilan saa vaihdettua kihloissa olevaksi?" Some, miten niin ykkösjuttu? No, mummolleni sentään soitin aamulla klo 0800, että ollaan menty kihloihin, koska mummolla ei ole facebookia ja sehän olisi kuullut sen puurolla kävijöiltä.

Muutaman tunnin jälkeen oli satanut melkoinen läjä onnentoivotuksia ja muutamia heti silloin neljän hujakoilla. (Kuka muu on helvetti hereillä jouluaattona siihen aikaan).

Eli kihloissa ollaan ja kihlajaiskahveja täys alkaa suunnittelemaan. Kyllä oli jouluaatto. Eikä ne kaikki hyvät jutut siihen edes loppuneet, muusta sitten myöhemmin.

11 kommenttia:

  1. Aww, ihanat! ♥ Suuresti onnea teillekin!

    Meillä taidettiin jaksaa odottaa peräti tunti ennen kuin oli pakko(!!) päivittää facebook-status. ;)

    VastaaPoista
  2. Hurjasti onnea ja minusta kosinta oli juurikin oikeanlainen, oikealla hetkellä. ei kaiken tarvitse mennä niin kuin elokuvissa, lumisateineen ja itkuineen. Oikea elämä on kaikessa arkisuudessaan paljon kauniimpaa ja rakkaampaa. <3

    Peten kosiessa olimme pari vuotta sitten laivalla. Siellä ei voinut facebookkia päivittää eikä tekstareita lähetellä. Siellä sitten oltiin, kahdestaan, typerät virneet naamalla ja oma pieni salaisuus sydämessä. (niinhän mä luulin mut kaikki sukulaisethan siitä jo tiesi kun pete oli lupaa kysynyt kosinnalle). Mutta jos maissa olisimme olleet, olisi heti mennyt parisuhdetila vaihtoon :D Nykypäivää tosiaankin ;)

    Hurjasti onnea ja suosittelen järkkäämään ne kihlajaiset. <3 Ne on ihania juhlia. Ja vautsi mikä joululahja vielä kihlauksen pääälle! Kyllä kelpaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin ja saisko ton robotinpois kommentoinnista. ois elämä helpompaa näin kommentoijan näkökulmasta (varsinkin kännykällä näpytellessä) ;)

      Poista
    2. Nyt robotti on todellakin pois. (Ajattelin vielä muutama päivä sitten, että kuka hemmetti, pitää noita roboja..) Kappas, itsellänikin oli sellainen. Nyt se on poistettu tyystin. Kiitos siitä. :)

      Ja kiitos onnittelusta. Kyllä mäkin uskon, että se oli juuri noin täydellistä. <3

      Poista
  3. Hah, mä heräsin jouluaattona klo 4.30 töihin, pääsin sit heti ekojen joukossa onnittelemaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pääsit. :) Kiitos siitä! Mutta olitkin yksi niistä harvoista joka meni töihin, muut oli kai muuten vaan sekaisin joulusta ja hereillä siihen aikaan. :D

      Poista
  4. Sydämelliset onnittelut!♥
    Puzzlebride puzzlebride.blogspot.com

    VastaaPoista
  5. Onnittelut molemmille tätäkin kautta, jos ei uroosi ole sitä sinulle vielä sanonut. Mutta vastaus kysymykseesi, kuka silloin on hereillä, niin ainakin toinen bussikuski.

    B-) t: pieni vihreä mies

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥