torstai 5. joulukuuta 2013

Paha äitipuoli

Tänä päivänä ei ole poikkeus, että perhe on rakennettu "perinteisten normien ulkopuolisista palikoista". Perhe voi koostua toisen tai omista lapsista ja yhteisistä. Eikä kodista toiseen kulkijoita välttämättä ole pelkät lapset, vaan myös lemmikit.

"Family is not an important thing, it's everything." Michael J. Fox #quotes #genealogy ~ Day 77.02 Today I'm grateful for my family, my large, extended blood and non-blood relatives. You guys made today more awesome. Thanks!
Kuva: Pinterest

Tavattuani bussikuskini, selkeni myös nopeasti, että lapsia on kaksi. Tuli avioero. Bussikuski alkoi asumaan meillä ja siinä sivussa kaksi lastakin. Helppoa. NOT. Kaikkien elämä muuttui. Isosti. Oli kriisiä, opettelua, sopeutumista ja haasteita, maan ja taivaan väliltä. Kaikkea sellaista asiaa, joiden kanssa ei aina tullut mentyä nukkumaan hymyillen ja voitonriemuisena. Siinä kriisin keskellä hämmensin soppaa vielä omalla perinteisellä tavallani. Pidin katseen eteenpäin, huolehdin omasta kotikolostani minkä kerkesin, muutin kurjasti olevia asioita, taistelin vastarintaisesti pahaa mieltä vastaan ja pidin huolen että jokaiselle riitti tarpeeksi jotain hyvääkin osakseen.

Tiedättekö miltä tuntuu, kun teini katsoo sinua kuin halpaa makkaraa. Saman tytön yleisin kommentti suun auetessa liittyi miesten halventamiseen ja siihen kuinka kalliita tavaroita hän haluaa. (Ei enään)

Toisaalta, tiedättekö sen tunteen kun lapsi keksii kolmannenkymmennennenyhdeksännen tekosyyn vessakäymisen, juomisen ja syömisen jälkeen, jotta ei tarvitsisi mennä nukkumaan. Tiedättekö? Osa teistä varmasti tietää.



Kun lapset ovat eläneet sopivaa elämää ulospäin. Kukaan ei ääneen pukahda kotona olevista ongelmista ja ulospäin kaikki on näyttänyt hyvältä. Keskiverto perhe, jossa kaksi lasta, auto, velaksi ostettu omistusasunto ja pari lemmikkiä. Sitten tulee se mörkö. Ero. Koska kaikki ei ollutkaan hyvin. Siihen soppaan liittyy vielä minä, paha tytön heitukka. Nainen, joka jonkun muun mukaan, turmeli monta elämää. Toisin kävi, mutta vasta lopulta, muutaman mutkan kautta. Muutama elämä ottikin tuulta purjeisiinsa ja sai uutta potkua päiviin. Kaikki tapahtuu syystä, monestakin syystä.


Ennen tätä (hyvää ja ihanaa) hullunmyllyä, koin muutaman kerran ärtymystä ja harmistuksen tunteita. Minulta ei saanut pisteitä tai ihailua, suuta soittamalla. Minulta sai mielipiteen kaunistelemattomana, asiallisesti. Jos teki jotain hyvin, asiallisesti ja kenties pyyteettömästi, minulta sai kiitoksen ja kehuja.

Pahan äitipuolen rooli ei ole mitä helpoin. Etenkään, jos toinen naisihminen on syöttänyt sopivan määrän dataa lapsen päähän siitä millainen olet. Näin jälkikäteen täytyy toisaalta kiittää sitä bussikuskin entistä naista suuresti. Hän oli maalannut minut täys sekundakamaksi (heitukaksi, jolla ei ole edes yo-papereita), mikä tahtoo vain pahaa kaikille. Se teki monista asioista helppoja, sillä lapset huomasivat minun olevan toisenlainen, olinkin oikein yber-kiva (koska minut oli määritelty ihan kamalaksi ja jos nyt teinkin jotain hyvin (vaikkein edes ihmeellisen hyvin) teinkin sen heidän silmissään todella hyvin, koska oikeasti minun piti olla kamala eukko.). Tässä kohtaa todetaan vanha sananlasku "pilkka osuu omaan nilkkaan", niin kävi myös tässäkin.

Samassa sopassa oli mies, joka kävi vihan tunteita läpi. "Miksi lapset pitää sotkea rumalla tavalla eroon?" Oli päiviä, jolloin miehelle piti sanoa: "Vedäpä vähän happea!" Oli päiviä, jolloin mies oli varma, että lasten kanssa ei koskaan tule menemään hyvin. Oli päiviä, jolloin arkeen alkoi syttyä tähtihetkiä, aitoja hymyn pilkahduksia. Oli hetkiä, joissa kukaan ei puhunut enään hankalista jutuista, vaan arjesta jossa elettiin.

Yhtäkkiä huusholliin oli muuttanut läjä bussikuskin tavaroita, kahden lapsen tavaroita ja liuta omituisia ja vähän ärsyttäviäkin tapoja. Meikit eivät olleet enään omia, hiuspinnit olivat kadonneet. Jääkaapissa piti olla asioita, joita ei koskaan ennen ollut ja oli paljon pyykkiä, todella paljon pyykkiä. Oli pieni kerho, jossa kukaan ei oikein tiennyt tarkasti mitä pitäisi tehdä tai sanoa, miten kuuluisi toimia missäkin tilanteessa ja oli kaupanpäällisinä koira, lemmikkikani sekä kaksi gerbiiliä. Monta monituista otusta. Kaikki samassa veneessä. Koira ja kani mustia molemmat, se ei kyllä tehnyt heistä kaveruksia.

Esiteini, ei koskaan ollut pahansuopa minua kohtaan, haasteet olivat lähinnä perusasioiden oppimisessa (esim. nukkumaan mennäänkin meillä arkipäivänä klo 21.00 eikä sitten joskus puolen yön tienoilla tai kun itseä huvitta.) Isompi, se teini, oli paha. Ilkeä, kiukkuinen ja töykeä sekä ylimielinen. Kaikki suli erään joulun jälkeen. Jolloin teini käveli luokseni. Pyysi anteeksi (jota ei tehnyt kirveelläkään ennen tuota päivää). Kertoi olevansa pahoillaan ja häpeissään käytöksestään ja huomanneensa, että olinkin todella hyvä ihminen. (Tässä kohtaa riemuvoitto.) Sinä päivänä aloin vankasti uskomaan, että kaikki se harmi ja vaikeudet muuttuvat hyväksi.

Home is wherever I am with You...with heart distressed aged look hand painted
Kuva: Pinterest

En ole koskaan tavoitellut äidin paikkaa tai edes äitipuolen paikkaa. Minusta ei ikinä tule noiden lasten vanhempaa, heillä on siihen jo olemassa parhaat mahdolliset, äiti ja isä. Olen halunnut tarjota lapsille mahdollisuuden turvalliseen aikuiseen. Näin on käynyt.

Lapset eivät oikeastaan koskaan halanneet isäänsä silloin alkuun. Nyt halaus tapahtuu ensimmäisenä ovesta sisään käveltäessä ja myös minä saan niistä oman osani. Moni asia on muuttunut. Paremmaksi.

Eroihin, rakkauteen ja toisen menettämiseen liittyy varmasti katkeruuden tunteita. Mutta yksikään liitto ei kariudu toiseen naiseen tai mieheen. Liitot kariutuvat niiden sisällä oleviin ongelmiin. Terve ja hyvä perusparisuhde kestää pari koettelemustakin.

Bussikuskini on vilpittömästi kertonut olevansa onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Lapset ovat kertoneet, että on ihanaa kun päivän yhteinen aktiviteettiaika ei koostu jatkuvasta riidasta tai siitä, että jokainen puuhaa omia juttujaan eri huoneissa. Tehdään juttuja perheenä. Kaikki se pelko, ahdistus ja tietämättömyys. Poissa. Kaikki on mennyt hyvin, lopulta.

Onnellinen perhe voi olla rakennettu erilaisista palikoista, ihmisistä, joiden tavoitteena on olla onnellinen, ei täyttää jonkun muun asettamia normeja.

Parhautta, herätä aamulla, vilaista kaikkia nukkuvia rakkauspölliäisiä niin ihmisiä, kuin otuksiakin. Keittää kuppi kahvia. Muun väen herätessä saat läjän haleja aamutuimaan ja koirakin kiehnää jaloissa. Silloin elämä tuntuu erityisen ihanalta. Sellainen on minun perheeni.

Ohana is the name of my property love my family! #YankeeCandle #MyRelaxingRituals
Kuva: Pinterest

P.S. Kun teinille kerrottiin häistä, ensimmäinen kysymys oli: "Saanhan mä ottaa sinne avecin, tai siis mun täytyy ottaa ensin poikaystävä. Mutta saanhan tuoda sinne jonkun poikaystävän?"

P.P.S. Olen minäkin oppinut pari juttua tässä matkan varrella ja joutunut katsomaan peiliin. On ärsyttävää huomata itsessään piirteitä, joista sisarukset ovat joskus huomauttaneet ja kuulla ne uudestaan. Elämän tarkoitus on kai kasvattaa. Niin on käynyt meille kaikille.

10 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Hienoa kuulla, että teidän perheenne on lopulta urautunut oikeaan uomaansa ja olette onnellisia yhdessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ja fakta vaan on se: Jos elämä ei ole koskaan ollut hankalaa, ei osaa arvostaa arkista helpoutta. :)

      Poista
  2. Vaikeuksien kautta voittoon :) Upeeta, että ootte saaneet kaiken toimimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä oikein ihmettelee miten kaikessa onnistuttiinkin. Kyllä on saanu olla melko kylmähermosta meininkiä pariinkin otteeseen. Päivääkään en vaihtaisi pois.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Luin tämän ennen julkaisua bussikuskilleni. Ajattelin, että se kertoo liikaa kaikesta. Ajattelin, että hän vaihtaisi jotain. Ajattelin, että hän haluaa osan pois. Hän sanoi: Se on täydellinen, älä muuta mitään.

      Poista
  4. Sä oot niiiin viiisas ja rohkea! Olispa meidänkin perhe noin hitsautunut aikoinansa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Rohkea, täysillä päin ja paareilla pois. Joskus sitä on ihmetellyt itsekin miten ihmeessä kaikesta on selvinnyt hymyssäsuin ja pystypäin. Kai se johtuu siitä, että tekee asioita puhtaasta sydämestään, onnen vuoksi. :)

      Poista
  5. Aivan ihana postaus <3 Ootte kyllä tosi taistelijoita.

    VastaaPoista
  6. Kiitos! Nytkin tämä perhe koossa, läjässä, yhdessä. Uskonkin että elämä tuuppaa jos toimii itse sydämestään ja puhtaan omantunnon kanssa. :)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥