torstai 16. tammikuuta 2014

Uskomaton kosinta aamuruuhkassa oli kai itselle enne.

Vuosia sitten, viisi tai kuusi. Useampi kuitenkin, luulisin. Oli arki aamu. Tuolloin käytin julkista joukkoliikennettä vain kun muuta vaihtoehtoa ei ollut. Kuljin silloin viikon töihin bussilla, muistaakseni. Se viikko oli hullu. Nimittäin sen osalta, kun matkustin bussilla. Näin myöhemmin ajateltuna eräs tapahtuma olikin kenties etiäinen tai jokin sellainen tulevasta.

Seisoin pysäkillä, edellinen bussi oli mennyt suoraan nenän edestä ja seuraavaan olisi roimasti aikaa. Pysäkille pysähtyy bussi. Bussista ei tule matkustajia ulos, enkä minä ole menossa sisään vaikka etuovi aukeaakin. Kuski viittoo minulle jotakin. En kuule. Yhtäkkiä se kaveri syöksyy sieltä kuljettajan paikalta ulos selittäen jotakin nopeasti ja kädet heiluvat kuin vispilät. Sitten kaiken huipuksi se kaveri käy siihen märän maan päälle polvistuen. Vielä kummallisempaa. Ja sitten siitä vasta kummallista tulikin. Se tyyppi kosii siinä. "Sinä kaunis tyttö tulla minun vaimoksi!" Minä seison hämmentyneenä, epätodellinen olo kasvoilla ja vielä vähemmän minulta tulee sanoja suustani.

Uskomatonta.
surprised alpaca
Kuva: Pinterest
 

Mies toistaa joitakin kertoja kysymyksensä. Minä vilaisen katseellani eteenpäin ja näen bussini tulevan. Luojan kiitos! Heilautan kättäni ja bussini pysähtyy. Otan muutaman juoksuaskeleen ja menen bussiin, ilmeisesti järkyttyneen näköisenä. Tämän auton kuljettaja kysyy: "Mitä siellä oikein tapahtui, tuolla ulkon?" Tähän saan vain sanottua: "Öööö, en, tai siis joo, aja eteenpäin?!?!?" Olin yhtä pihalla kuin se kuskikin. Onneksi bussi lähti liikkeelle ja se tyyppi sinne polvilleen. 

Pääsin töihin, tuona päivänä aamustani taisi kulua neljä tuntia kouhottamiseen ja vouhottamiseen.. Koska olihan se nyt ihan omituisen, kumma juttu ja kaiken lisäksi kukaan tuskin toivoo tuollaista omalle kohdalle, vaikkakin näin jälkeenpäin ajateltuna huvittaakin. Kenties se oli merkki tulevasta.. :D 

photo T2eC16hw4FIZ7FwrmBSK6q9d1dw60_57_zpsce2413b0.jpg
Kuva: Pinterest

Se viikko oli kumma. Jokainen kerta kun seisoin pysäkillä minulle tapahtui jotakin omituista. Esimerkiksi samana päivänä kosinnan kanssa seisoin pysäkillä kotiin päin. Eiköhän sinne viuhahtanut itsensä paljastaja, joka häipyi vasta kun huusin sille, että soitan hätänumeroon.

Tällainen asia seikkaili mielessä tänään! 

P.S. Rannekoru saapui kotiin. :) Ja valomeri ja ensimmäinen joululahja. :)

Tilly brace
Kuva lainattu Snö of Sweden verkkokaupasta. Katso täältä

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Arvaa.. kuinka tyrmistynyt minä olin... Silloin vielä nauroin, että joku hemputin bussikuski yritti, kosia.. Noh, ehkä se oli kohtalon ivaa..

      Poista
  2. Hahaha! :D Voi luoja sulle kyllä sattuu ja tapahtuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bussikuskin kanssa ollaankin naurettu useamman kerran, että hyvin voitaisiin tehdä kirja meidän kommervenkeistä, eikä kukaan uskoisi, että se kaikki on sattunut meille... Ilmeisesti kahjous vetää puoleensa kahjoutta... ;) Joskus tulee myös mieleen onko blondilla hiusvärillä jotain tekemistä näiden sattumusten kanssa..

      Poista
  3. Hahahaa, voin kuvitella että sun ilme oli aika priceless :D
    ps. ihana koru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kyllä! Mulle on tulossa saman setin kaulakorukin..Niissä on kivasti tota punakullan sävyä, johon olen rakastunut. :)

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥