maanantai 28. huhtikuuta 2014

Realiteettiterapiaa!

Kun oikein järjen kanssa ajattelee itse ja varmasti moni muukin morsion on melko järjetön. Täysin vailla järkeä, ei perusteltua syytä eikä varsinkaan mitään tolkkua omissa ajatuksissa. Tätä kukaan meistä ei varmasti ole koko ajan, mutta riittävästi.

Tulpaanit kuuluvat kevät kotiin!
Järkevä menisi naimisiin edullisessa paikassa, jossa olisi edullinen catering ja valkoiset pöytäliinat ilman suurempia krumeluureja. Mies pukisi vanhan pukunsa ja hääpuku olisi sopiva, edullinen, ei mikään ihmeellinen...
Mökin "laguuni, palikat valitsi isäntä ja minä toteutin..

Toisaalta kuka oikeasti haluaa olla koko ajan järkevä, ainakaan häiden suhteen. En minä ainakaan. Enhän minä ole sitä muutenkaan- aina järkevä?! Nou, nou!

Ihailen ihmisiä, jotka käyvät maanantaista perjantaihin töissä klo 08 - 16, harrastavat tiistai-iltaisin jumppaa, perjantaisin käyvät saunassa, torstaisin syövät hernekeittoa ja lettuja. Kyläilyt ja muut jutut sovitaan erikseen ennakoidusti ja kaikki tapahtuu selkeiden speksien sisällä. Häätkin vietetään kesällä koska kaikki muutkin menevät silloin naimisiin ja sitä rataa.

Lissu, meidän perheen pölliäinen.
Ja vaikka ihailen tuon kaltaista säntillisyyttä, en haluaisi itse olla sellainen. Rakastan sitä että viikkomme on vuoristorataa hoidettavien asioiden tiimoilta. Miljoonia ja miljoonia juttuja. Elämämme on täynnä Carpe Diemiä. Täynnä rakkautta ja taikaa, lumoavia hetkiä toisistamme ja siitä mitä elämämme sisältää, niistä kaikista ihmisistä. Nyt arkeamme ohjaa vahvasti kesämökkimme. Pieni ihana sininen kesämökkimme- siirtolapuutarha mökki ja sen piha. Kevään pakolliset hommat on hoidettu. (Eilen on laitettu perunatkin tulemaan!) Mutta pikkupikku rempat odottavat aikaansa (lue: pieni=kokonainen keittiö).. Viikonloppuna saatiin saumattua keittiön kaakelit ja laitettua paneeli. Keittiöön liitymättömät heinäseipäätkin saivat öljyä niskaansa. Ja mikään ei ole niin huippua kuin se, että voi viedä pari siemenperunaa, jotka jäivät yli.. mökkinaapurille, jost jäi vielä yli ja toinenkin mökkinaapuri sai perunaa. Oi, kuinka ihanaa. Meidän elämä on ihanaa.
Jenni-täti lusikka ja perämies
(Perämies on yksi lusikkalöydöistämme..)
Kuka ihme kaiverutta sellaista lusikkaan?
Yhdessä nämä ovat melko hauskat! :D
 Lauantaina voisin sanoa julistaneeksi kesäkauden avatuksi, sillä tein puuhellalla koko lounaan, lisuketta myöden. Kohta me muutataan taas mökille ja bloginkin postailu on helpompaa kuin nyt. Sillä nyt se sailaa kahden osoitteen väliä mökin ja kodin ja mitä toisessa on ei ole toisessa.

Ah, mä niin toivon kaikille mun lukijoille bläjäyksen rakkauden siivittämää arkea, jossa voi luvan kanssa olla järjetön niin hää- kuin arkiaskareissakin.
"Häistä tulee ihanat vain jos muukin elämä on ihanaa!"
 "Moni mies on maistunut suklaan tavoin hyvälle, vain sinä olet vetänyt vertoja Fazerin siniselle!"

Meidän tulevan kivikko/vesiputous/O:n pikkuautojen hiekkaradan
tulevaisuus  on tässä.. Toivottavasti loppukesästä voi jakaa kuvan
valmiista kokonaisuudesta! :)

Pöppis nauttii kevät auringosta!

Meidän tomaatit on ihan omaa luokaansa!
 Ne ei mahdu edes meidän mini kasvihuoneeseen enään! :)
 Loppukaneettina: Eläkää täysillä, nauttikaa siitä arjestanne ja jos kokoajan täytyy valittaa ja harmitella, miettikää mitä ihmettä sille voisi tehdä, vai voisiko?!

Iltaisin ottakaa kotona kolme huonoa ja kolme hyvää, eli ensin päivän kolme ärsytystä/huonoa tms asiaa. Sitten kolme hyvää asiaa.. Yllättävän hyviä asioita löytyy paljon kun vain muistaa katsoa. Ja joskus löytyy toisen suusta sellaista huonoa mitä ei ole edes itse huomannut tekevänsä.. :) Voihan rakkaus sentään!

1 kommentti:

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥