tiistai 8. heinäkuuta 2014

Back in business! Ja, Aamen!

Blogi piti kesälomaa, elämässä olleiden hässäköiden aikana (ei parisuhde hässäkkää vaan kaikkea ihan muuta). Mutta nyt peruskuviot ovat asettautuneet omiin uomiinsa ja on aika kirjoittaa. Häät odottavat aikaansa, mutta ennen sitä voi fiilistellä kaikkea siistiä ja muiden tekeleitä sekä menemisiä.

Mielenkiintoisena kuitenkin herää kysymys siitä, miksi joku menee naimisiin juuri sen jonkun kanssa. Tähän on varmasti miljoona-sata-tziljoona vastausta, mielipidettä ja tunnetta. Samalla mieleen hiipii millaisen jonkun kanssa sitä ei menisi naimisiin. Puhuin asiasta erään ystäväni kanssa. Löysimme vastauksen nopeasti. Henkilön joka mollaa henkilökohtaisella tasolla. Riidat voivat olla raivokkaitakin. Mutta sellainen riita jossa toisen arvo laitetaan kantimiin tyylin "Vatun h****!" Ei sopinut kummankaan arvomaailmaamme. Silti sellaisia pareja on tänäkin kesänä alttarilla sanomassa tahdon. Valitettavan monta. Kaikki eivät pääty eroon, mutta melko vaikea on löytää keskinäistä kunnioitusta myöhemmin, jos sitä ei ole tänään.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei koskaan ota päähän aamulla läjä kahvinproja pöydällä tai kylmä ruoka kattilassa kello miljoona illalla kun tulee kotiin (*miksei, kukaan ole laittanut sitä jääkaappiin*). Tai ettei sitä ottaisi päähän se hetki, jolloin olet kahden kesken iltaa viettämässä ja olet juuri alkamassa syömään, sitten piippaa puhelin ja tulee palokunnan keikka, johon mies häipyy tukkaputkella. Kyllähän sitä itse kukin hermostuu ja ärsyyntyy. Kyllä sitä aina silloin-tällöin ottaa päähän ja tulee äristyä.

Kuitenkin samaan aikaan se ei poista mielleyhtymää siitä miehestä joka: Tuo vanulappuja ja silmämeikin poistoainetta kaupasta, vaikka mainitsit niiden loppumisesta noin viikko sitten ohimennen sivulauseessa. Miehestä joka saattaa olla siivonnut perjantai-iltana koko kämpän oma-aloitteisesti, kun tulet kymmeneltä illalla kotiin ja pöydässä on valmiiksi laitettu suupalaa. Sama mies osaa korjata myös pyörän ja pestä pyykkiä. Sama mies myös pakottaa kenkä ostoksille, kun sitä on kitsastellut riittävän pitkään ja säästellyt muka pennosia.

Riidat ja pari suhteen kehittämisen ei tarvitse olla huutokonserttia, eikä toisen halventamista vaikka joskus ottaakin päähän rankemmin (etenkin kun on oikeen väsynyt ja nälkäinen). Jos se on sitä nyt, mihin se muuttuisi kymmenen vuoden päästä, jos kumpikaan ei anna piirun vertaa periksi ja syyttää omista ongelmistaa toisiaan. Silloin olisi kelvollista miettiä, kannattaako mennä sanomaan tahdon ja kuunnella se papin aamen. Vai odottaa vielä hetki ja ymmärtää, että minä tarvitsen jotain ihan muuta. Erosta toipuminen vie jonkun tutkimuksen mukaan puolet parisuhteen kestosta. Kymmenen vuotta naimisissa, viisi vuotta toipumista.

Jos tämän päivän ihmiset eroavat liian helposti, alentuvat he usein myös liian helposti ylimielisiksi toisia kohtaan.

Minä kunnioitan bussikuskiani, myös silloin kun hän saa vereni kiehumaan.

P.S. Tähän väliin mahtuu monta juttua, mutta niistä tulevina päivinä sitten runsain mitoin lisää. ;)

Atzalea- pihan väriloistoa alkukesästä mökillä!
(C) Bussikuskin morsian

2 kommenttia:

  1. Niin totta joka sana. Tuli osuvasti mieleen lempilainaukseni Sinkkuelämää leffasta:

    "Samantha Jones: Relationships aren't just about being happy. I mean, how often are you happy in your relationship?
    Charlotte York: Every day.
    Samantha Jones: Every day?
    Charlotte York: Well, not all day every day but yes, every day. "

    Ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tuo lainaus on kieltämättä ihan paras! Olen itse miettinyt tuota samaa useinkin!

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥